Vartalo ja rakenne: Poikkeuksellisen siisti ja ruodoton. Pinnassa arvokas himmeä öljyinen kiilto.
Jalka: Suora ja siisti.
Palaminen: Lähes ongelmaton. Hieman vinoilee, mutta suoristuu itsestään. Palamiskohdassa laadukas ohut musta rengas.
Imu: Juuri sopiva.
Tuhka: Keskiharmaata ja aika tiivistä.
Tuoksu ja maku
Kylmä aromi: Makeaa vanhojen kirjojen tuoksua, antikvariaattia ja kellaria. Poikkeuksellisesti lantaa tai tallia ei löydy kuin vasta hatun leikkauspinnasta.
Maku: Pehmeää mausteisuutta pippurilla höystettynä. Myös liekitetyn ruoan tai palaneen sokerin aromeja. Lopussa paahteista, lähes palanutta kahvia. Maku muistuttaa hyvin paljon Sibelius-sikarin makua. Maku pysyy hyvin samanlaisena alusta reilusti yli puolen välin. Tämän jälkeen alkaa edellä mainittu paahteinen kahvi ja lievä kitkeryys puskea pintaan. Kitkeryys pysyy kuitenkin kurissa, jos malttaa ottaa henkosia kevyemmin. Sikarin voi makunsa puolesta polttaa aivan loppuun asti.
Muuta: Todella maukas sikari, joka kirjallisuuden mukaan on Havannassa tabu. Sitä tarjoiltiin aikoinaan vain valtiovieraille. Tämä sikari on suorastaa huippuedullinen laatuunsa lähden.