Hattu: Hattu ihan OK, vaikkei loistavin käsityönnäyte olekaan.
Vartalo ja rakenne: Neliskulmainen ja suklaan ruskea. Siisti ja kimmoisa. Yksi suoninen ja muhkurainen.
Jalka: Aavistuksen karkearakenteinen sisus, siisti hieman vino leikkaus.
Palaminen: Todella helppo sikari polttaa, palamisen kanssa ei ollut ongelmia. Parille yksilölle tosin tuikattiin lisää tulta loppumetreillä.
Imu: Juuri sopiva, ehkä aavistuksen kevyeen kallellaan paitsi yksi, joka oli hieman kireähkö.
Tuhka: Ei erityisen kiinteää. Hilseilee ja avautuu mielellään jo ennen karistamista.
Tuoksu ja maku
Kylmä aromi: Tuoksuu lievästi märältä koiralta tai urealta. Nahkaa ja navettaakin tarjottiin.
Maku: Monet kuvasivat ensihenkosia hieman kitkeriksi. Yksi löysi alusta makeutta. Sikari antaa robustomaisesti reilusti savua. Maku oli melkeinpä mitäänsanomaton puoleen väliin tultaessa, mutta sitten alkoi tapahtua. Kolmen maku muuttui makeaksi maitokahviksi kun taas yksi alkoi pippuroitua ja oli hyvinkin mausteinen. Yksi taas alkoi antaa makuun lakritsaa ja salmiakkia. Kaikkien sikareiden puolessa välissä auennut maku riitti loppuun asti. Sikari kitkeröityi selvästi lopussa ja paatuneellakin sikaristille ilmestyy hikipisara otsalle, jos sikarin viimeisiä henkosia tavoittelee.
Muuta: Sikari kuvattiin helpoksi polttaa ja tyypillistä keskivertosikaria paremmaksi. Tämän sikarin maut nousivat esiin vasta puolessa välissä. Alkukaan ei ärsyttänyt, mutta siinä maistui vain sikari. Kohtuullisen hyvä sikari, jonka arvioitsijat arvelivat polttavansa toistekin.