Hattu: 3-viivainen irtopipa, ja osassa yksilöitä pipasta löytyi myös pilkkuja ja pisteitä.
Vartalo ja rakenne: Rakenne on kimmoisa ja perussiisti, mutta ei ehkä kuitenkaan korreloi hinnan kanssa - kokoa lukuunottamatta. Pinta on keskiruskeaa ja yhdessä yksilössä löytyi myös muutamia vihreitä laikkuja pintalehdestä.
Jalka: Suora, hieman kupera.
Palaminen: Osa vaati lisätulta varsinkin lopussa, osa paloi nätisti loppuun asti.
Imu: Hieman raskas, mutta sopii sikarin kokoon.
Tuhka: Poikkeuksellisen vaaleita, koska edellisellä arvostelukerralla kommentteihin oli kirjattu keskiharmaita brikettejä.
Tuoksu ja maku
Kylmä aromi: Hummaa ja tummaa suklaata. Tuoksu on mausteisen voimakas.
Maku: Pitkä sikari aloittelee tarjoilemalla miedosti makeaa Hyla-maitoa ja vahvaa kahvia - ei kuitenkaan maitokahvia. Pienellä mielikuvituksen käytöllä myös pippuri ja kirsikka löytyvät. Joku kuvaili alkua tyypilliseksi Partagas-mauksi. Keskivaihetta lähestyttäessä maku alkaa voimistua ja pippuri saa seurakseen turpeisen tai vintin tuoksua muistuttavan aromin, joka peittää makeuden alleen. Loppua kohden vahvenemista ei tästä enää tapahdu, mutta makeus palaa mukaan palettiin tuiman pippurin saattelemana.
Muuta: Lusitania on arvosteltu edellisen kerran 2005, jolloin arvosanaksi tuli 9,3. Aivan näin korkealle tämän 2-tuntisen monsterin kanssa ei tällä kertaa päästy, mutta syy saattaa löytyä myös sikarin iästä. Nyt arvostellut yksilöt olivat yli 5-vuotiaita arvosteluhetkellä. Lusitania on kuitenkin arvonsa ansainnut megajööti, jonka maistelu kuuluu jokaisen todellisen sikariniekan kokemuspankkiin.